No perkele, tulihan sitä itsekkin nyt sitten langettua tähän loputtomaan suohon, eli bloggaamiseen. Mutta harvinaista sinänsä meikäläiselle, että tätä on tullut jo mietittyä pidempäänkin. Eli blogi tukemaan Metallihelvetti-radio-ohjelmaa. Mitä sitten täällä tulee olemaan? Noh, enpä vittu tiedä. Levyarvosteluja, keikka-arvioita, analyyttisia tutkielmia metallimusiikin eri virtauksista tms. Niin siis näitä ei tule täällä olemaan.
Kaippa kaikella tällä on vain pyrkimys saada hiukan eri puolta esille niin metallista kuin sen lieveilmiöistä, olkoon se sitten mitä tahansa. Niin tai mitä meikäläinen keksii. Toisaalta vaikka tuossa yllä jo sanoin mitä ei tule olemaan täällä, niin voihan niitä olla myös, heh. Periaatteena pidetään kuitenkin se, että mitään helvetin arvosanoja tms. en lähde pistelemään levyille/keikoille/kirjoille/eroottisille runoille tms. Juttua tulee olemaan niistä kaikista ja niiden ympäriltä. Jos siis etsit tarkkoja analyysejä suosikkilevystäsi/bändistäsi niin siirryppä muualle. Täältä et niitä löydä.
Kaiken tuon sekavan ajatusvirran tarkoituksena on kai vain todeta, että blogin tarkoitus on olla tukena radio-ohjelmalle. Kolme tuntia viikossa riittää musiikkia, enemmän tämä toimii meikäläisen paskanpuhumis-kanavana. Eli saa nähdä mitä kaikkea täältä vielä tulee ulos. Blogi-muoto on sinänsä helppo, koska sisällöstä päätän minä, kuten myös radiossa. Kommentoida saa ja pitää. Vaikka sitten vain vittuillakseen. Facebookit tms. muut härpäkkeet ovat kuitenkin todella rajoittuneita, joten kokeillaan nyt tätä. Noh, se siitä selittelystä, eikun tervetuloa ja mennään suoraan asiaan, eli tämänpäiväiseen haastatteluvieraaseen Inferiaan.
Noh, eli nyt on tosiaan torstai joulukuun toinen päivä ja suurta shöytä olisi taas luvassa illalla. Meikäläiselle tekee tämänpäiväisen lähetyksen ehkä hiukan spesiaaliksi iltainen haastatteluvieras, eli Inferia. Jos nyt joku on kuunnellut yleisesti Metallihelvettiä niin pääpointtinahan ovat olleet ns. pienemmät bändit, eli joko demo-ep-omakustanne-linjalla olevat lisää huomiota meikäläisen mielestä ansaitsevat bändit. Ja kyllä, meikäläinen jopa oikeasti yrittää valita niitä bändejä vieraiksi, eli omasta mielestäni ns. paskoja bändejä ei ohjelmaan tule.
Noh, siinä se ajatustenvirta taas karkasi, mutta mikäs siinä. Eli takaisin Inferiaan. Mikäs sitten tekee Inferiasta meikäläiselle bändin, jonka välttämättä halusin haastateltavaksi? Eipä meikältä löydy kuin kaksi lättyä ko. orkesterilta esimerkiksi. Eli mistään überfanista ei nyt tässä tapauksessa ole kysymys. Inferiassa, kuten niin monessa muussakin oman tiensä kulkijassa metallimusiikin saralla, kiteytyy ehkä se miksi rankempikin metalli jaksaa kiehtoa vuodesta toiseen esim. meikäläistä ja niin helvetin monta muuta. Onko se sitten sitä periksiantamattomuutta, vittumaisuutta vai sen "oman juttunsa" löytämistä? Kaksikymmentäyksi vuotta, vittu 21 vuotta pornogrindiä. Siinä on periksiantamattomuutta, vieläpä Suomen kokoisessa maassa.
Joku varmaan nyt huutaa sieltä takarivistä että onhan näitä muitakin, no vittu, onhan niitä. Inferia on nyt ajankohtainen meikäläiselle. Syksyllä tuli katsastettua livenä mukavassa humalatilassa ko. yhtye Porissa ja perkele, toimihan se. Eipä tule mieleen milloin viimeksi olisi meikäläinen ollut niin innoissaan millään keikalla, Ja ei, ei meikäläinen ole mikään kyyninen miksauskopin vieressä kykkijä. Vittu minähän en sinänsä tiedä mitään musiikista, heh. Ehkä se into bändillä, tai no palo omaan tekemiseensä ja energia sai meikäläisenkin näin vanhoilla päivillään raahauduttua eturiviin huutamaan Anusferatua ja puimaan nyrkkiä onnellisena. Tukkaa kun vielä olisi niin olisi voinut heiluttaa sitäkin, nyt piti tyytyä Meshuggah-tyyliseen ns. laskee, ei laske-erektiotyyliseen pään heilutteluun. Perkele, musiikki ja bändi vei mennessään. Harvinaista.
Mitä meikäläinen yrittää tässä siis sanoa? Jaa-a, enpä tiedä. Ehkäpä sitä, että juuri nämä Inferian tyyliset oman tiensä tinkimättömät kulkijat ovat luoneet pohjan suomalaiselle metallimusiikille ja sen nykyiselle suosiolle. Jos maailma olisi oikeudenmukainen niin ensi Itsenäisyyspäivän vastaanotolla maanantaina Inferia-poppoo astelisi Linnaan kullipuvut päällään. Mutta vittu, olkoon tämä nyt sitten jonkinlainen tribuutti tms.
Tänään siis klo. 17 alkaen jälleen Metallihelvetti. Kuuden aikaan soitellaan puhelimella (sillä mahtavasti toimivalla) kuulumiset Inferia-leiristä.
Ja kuten huomaatte, juuri ajatusten virtaa tämä tulee olemaan, noh.
Mikko/Metallihelvetti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti